18.6.2014

Kohta on jo syksy



Harri Jalonen & Harri Laihonen
Kohta on jo syksy

 
”Sandaalit jalkaan ja kravatti pois, vanhat bermudashortsit löytää jos vois, Havaiji-paita mut nuoreksi saa, nyt on elämä niin upeaa”. Matin ja Tepon mukaan ”kesäloma toimii kun sen oikean kohtaa”. Näinköhän? Iskelmälyriikkaa ei luonnollisesti pidä ottaa kirjaimellisena todellisuuden kuvauksena, sillä kysymys on ennemmin toiveiden tai pelkojen projisoinnista ja retoriikasta, jonka suhde todellisuuteen on useimmiten häilyvä. Eihän kukaan oikeasti usko, että ”tykkään susta niin että halkeen”.

Kesän ja onnellisuuden yhdistäminen on yhteiskunnallinen myytti, jonka kyseenalaistajia uhkaa kollektiivinen tuomio raskauttavien asianhaarain vallitessa. Ikävä ihminen, kun ei ymmärrä, että kauniistijoka paikkaa koristaa kukkanen.” Ei muuten korista. Horsmaa ja rikkaruohoa pukkaa roudan kolhimasta asfaltista.

Fiilispohjalta tarkasteltuna ”pitkä kuuma kesä” voi olla ihmisen parasta aikaa. Paitsi heille, jotka kärsivät esimerkiksi siitepölystä, heinänuhasta tai aurinkoihottumasta. Vanhuksille ja monille kroonisesti sairaille ihmisille helteet ovat yhtä tuskaa. 


Tilastojen valossa kesä on suomalaisille melko vaarallinen vuodenaika. Merkittävimpänä syynä tähän on viinalla läträäminen. Alkon tilastojen mukaan juhannus on joulun ohella sen vilkkain sesonki. Kaikkiaan 1,4 miljoonaa asiakasta käy pitkäripaisessa juhannusviikolla. Litroina esitettynä juhannusviikko lisää alkoholinkulutusta 1,2 miljoonaa litraa. Luvusta luonnollisesti puuttuu jokakeväiset Virosta rahdatut juhannusviinat.

Ilo ilman viinaa voi olla teeskentelyä, mutta kääntöpuolena on uhka, että hauskanpito päättyy tapaturmaiseen kuolemaan. Alkoholi, juhannus ja sisävesi on vaarallinen yhdistelmä. Niin vaarallinen, että Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto tilastoi erikseen juhannuksen hukkumiskuolemat. Suomen juhannus vaatii keskimäärin noin 9 ihmisen hengen. Tilastot eivät kerro alkoholin osuutta hukkumiskuolemissa, mutta oletettavaa on, että alkoholi on näytellyt jotakin roolia valtaosassa hukkumisia.

Hukkumisia paljon yleisempiä ovat alkoholin liikakäytöstä johtuvat sosiaaliset ongelmat, kuten perhekriisit ja työhön paluuseen liittyvät haasteet. Monien kaupunkien perheneuvolat sekä seurakuntien ja yhdistysten avioliittoneuvonnat ovat loppukesästä ja alkusyksystä helisemässä apua hakevista aikuisista ja lapsista, joiden loma on mennyt pieleen. Valitettavan monella suomalaisella jää lomalla ”ryyppy päälle”. Viikkoja kestänyttä tissuttelua voi olla vaikea lopettaa. Tee siinä sitten töitä, kun olo on kuin miehellä ”jonka ympäriltä tuolit viedään”.

Kesäsyöminenkin voi olla vaarallista, sillä kesä käynnistää grillikauden ja makkarasesongin. Makkarat ja muut lihavalmisteet (joissakin makkaroissa on lihaa) sisältävät muun muassa nitraatteja, jotka muuttuvat elimistössä nitriiteiksi, jotka puolestaan sitoutuvat veressä happea kuljettavaan hemoglobiiniin. Tämän seurauksena hapen kuljetus estyy. Tutkimusten mukaan jo kuusivuotiaista lapsista joka kymmenes saa liikaa nitraatteja.

Alkoholin ja syömisen kanssa sinut olevakaan ei välttämättä ole turvassa. Vaarana on ainakin pakonomainen tarve suorittaa lomalla vuoden aikana rästiinjääneitä askareita. Sukulaisissa vieraileminen, vesikaton puhdistaminen, venäläisen klassikon lukeminen, riippukeinun virittäminen ja vinyylilevyjen aakkostaminen voivat kuulostaa helmikuun pakkasilla mielekkäiltä tekemisiltä, mutta osoittautua kuitenkin yllättävän työläiksi projekteiksi. Helposti käteen jää ”piha ilman sadettajaa”.

Ahdistusta voi aiheuttaa myös se, että huomaa tekevänsä asiantuntijoiden neuvojen vastaisesti töitä lomalla. Sähköpostien lukeminen ja niihin vastaaminen tai työn alla olevien projektien kontrollointi ilman todellista läsnäoloa ei aiheuta stressiä ja pahaa mieltä vain itselle, vaan myös niille työtovereille, jotka eivät saa tolkkua onko tämä kaveri nyt töissä vai lomalla. Puku on vaihtunut bermudashortseihin, mutta projektipäällikön mieli on tekemättömissä töissä.

Yhtälailla kuin erilaiset työtavat myös erilaiset tavat lomailla kuuluvat asiaan. Tuore tutkimus puoltaa lyhyiden lomien viettämistä monen viikon lusimisen sijaan; tärkeintä on muistaa lomailla. Pitkä viikonloppu vie tehokkaasti ajatukset muualle, jos sille muistaa antaa mahdollisuuden. Muistatko sinä?

Asialla kuin asialla on vähintään kaksi puolta. Tämän kesäblogin ideana on ollut katsoa kauniiden asioiden taakse. Samaa toisin näkemistä olemme metsästäneet NEMO-hankkeen puitteissa pitkin kevättä. Tiedämme, että välillä on vaikeata luopua siitä tutusta ”nami nami” -ajattelutavasta; tunnustaa harmitus sekä etsiä ja löytää välineitä negatiivisten tunteiden kohtaamiseen ja käsittelemiseen.

Toivomme, että blogikirjoituksissa esiin nostamamme teemat ja ajatukset ovat pysäyttäneet sinut hetkeksi miettimään. Osa hankkeen tutkijoista on vielä alkutaipaleella negatiivisten tunteiden maailmassa, toiset jo kokeneita kehäkettuja. Tieteiden ja erilaisten näkemysten välinen keskustelu on kuitenkin antanut meille jo hankkeen ensimmäisen vuosipuoliskon aikana paljon. Olemme paitsi käsitelleet tunteitamme tässä blogissa, lukeneet ja kirjoittaneet myös tiedettä. Negatiiviset tunteet yllättivät alkuvuodesta, mutta hengissä ollaan ja hankkeen ensimmäistä väliraporttia valmistellessa huomasimme, että olemme tehneet oikeita asioita.

Hanke on alkutaipaleella, mutta olemme jo oppineet, että aivan kuten kesäloman ihanuudella, myös liiketoiminnassa onnistumisilla ja menestyksellä on kääntöpuolensa ja valituilla toimenpiteillä vaihtoehtoiskustannuksensa. Tunnistaminen, hyväksyminen ja toimeen tarttuminen toimivat tässäkin asiassa. NEMO-hankkeessa istuu vahva usko siihen, että toisin näkeminen mahdollistaa toisin tekemisen. Oletko sinä valmis siihen? Uskotko, että ”myrskyn jälkeen on poutasää”?

Me NEMO-tutkijat emme lepää, vaikka blogi jääkin parin kuukauden mittaiselle kesätauolle. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy perjantaina 29.8. Mukavaa kesää, miten sitä sitten vietätkin!

Harri Jalonen
yliopettaja, dosentti, FT
Turun ammattikorkeakoulu
harri.jalonen@turkuamk.fi

Harri Laihonen
Tutkijatohtori, FT
Tampereen teknillinen yliopisto
Tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi

harri.laihonen@tut.fi
 

NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? 
 

Ei kommentteja: