2.3.2014

Tuskaa vai tuloksia – korjausrakentamisen laatu lähtee asenteesta


Virpi Slotte
Tuskaa vai tuloksia - korjausrakentamisen laatu lähtee asenteesta

Kun esittelin Nemo-hanketta ja sen tavoitteita joukolle kiinteistöalan edustajia, vastaanotto oli selkeän kiinnostunut ja myönteinen. Erityisesti aloitus vanhan pullan vertauksesta sai suupielet kohoamaan – ikään kuin omakohtaisten kokemusten ilmentyminä.

Monista case -tutkimuksista esittelin alaamme lähimmin koskettavan korjausrakentamisen. Kun asiakkaan ja rakennusliikkeen näkemykset laadusta eivät kohtaa, syntyy negatiivisia ja ristiriitaisia tunteita, joita pitäisi oppia hyödyntämään eettisesti kestävällä tavalla uusien liiketoimintamallien lähteenä. Tämä lähtökohta kirvoitti vilkkaan keskustelun sen puolesta, että työn laatua koskevien negatiivisten tunteiden puhjettua ollaan jo myöhässä. Toki niitäkin pitää osata käsitellä mutta parempaan lopputulokseen päästään puuttumalla rakentamisen laatuongelmiin ennen niiden syntymistä.

Huomion kohteeksi nostettiin ketjun alussa siintyvä asennoituminen ja ylipäätänsä ammattiosaaminen. Kiinteistöneuvos Mikko Peltokorven mukaan laatu lähtee asenteesta. Hän peräänkuuluttaa rakentajien ammattiylpeyttä ja halua tehdä kerralla valmista. Näin vältyttäisiin monelta riidalta sekä aikaa ja rahaa kuluttavilta toiselta ja – valitettavan usein jopa kolmannelta korjauskerralta.

Miksi todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin edellä kuvattua? Peltokorpi kiteyttää ongelmat aloittaen kiireellä. Tiukat aikataulut ja urakkahinnoittelu ohjaavat nopeaan rakentamiseen, eikä esimerkiksi rakenteiden kuivumiselle varata riittävästi aikaa. Muutaman vuoden päästä ihmetellään kosteus- ja homevaurioita, joiden korjaaminen tulee kalliiksi. Laatua heikentävät myös moneen osaan pilkotut urakat. Jokainen rakennusporukka vastaa vain omasta osastaan, eikä kokonaisuutta katso kukaan. Kun tähän yhdistetään vielä huono valvonta, ovat olosuhteet rakennusvirheille – ja sitä kautta negatiivisille tunteille – enemmän kuin otolliset.

Eikä tässä vielä kaikki. Vaikka monet rakentamisen laatuongelmiin liittyvät ristiriidat kohdistuvat usein juuri rakentajiin, tietämättömyyttä esiintyy monilla muillakin portailla mukaan lukien osakkaat/asukkaat tilojen käyttäjinä. Kaikella on vaikutuksensa kiinteistöjen arvon ylläpitämiseen. Tämän pitäisi olla jokaisen asunnon omistajan mielenkiinnon kohteena – puhutaanhan usein ihmisten merkittävämmän omaisuuden hoidosta.

Rakentamisen ja kiinteistöjen hoidon laatutyö on siis meitä jokaista koskettava yhteinen asia. Kyseessä on suuren luokan yhteispeli, jossa parempi tulevaisuus pitää rakentaa yhdessä. Terveen ja asiakkaan tarpeita kunnioittavan asenteen puhumisesta pitäisi päästä tekoihin.  Kaikkien osapuolten etu on se, että esimerkiksi voimakkaita tunteita herättävästä kosteusvaurioepäilystä  ja sen vaatimista korjaustoimenpiteistä hankitaan objektiivista tutkimustietoa.

Pohtiessani kysymystä siitä, miten rakentamisen laatuongelmien synnyttämistä ristiriidoista päästään luomaan jotain uutta törmäsin viikon takaiseen Helsingin Sanomien artikkeliin. Jutussa, jossa mainitaan Espoon kirivän keksintökaupungiksi, kerrotaan uudenlaisesta lähestymistavoista luoda tilankäyttöä. ”Esimerkiksi Tapiolan koulun homeongelma voidaan kääntää voitoksi. Kun oppilaat siirtyvät konttikouluun, ehdimme tutkia koulujen tilatarpeita ja testata uudenlaisten opetustilojen toimivuutta”.

Professori Harry Edelman on samoilla linjoilla. Hän kertoo Tampereen teknillisen yliopiston ja Parmaco Oy:n tutkimuksesta, jonka tavoitteena on tilaelementtirakentamisen arkkitehtonisen laadun nostaminen. Välitulokset ovat olleet lupaavia. Siirrettävien koulu- ja päiväkotirakennuksien tilaelementtirakenteisia ratkaisuja on päätynyt myös pysyviksi ratkaisuiksi, vaikka järjestelmän kestävyysidea syntyy juuri vuokrattavien tilojen siirrettävyydestä, muunneltavuudesta ja kierrätyksestä. Ne sopeutuvat kulloisiinkin väestöpohjan muutoksiin – tyypillisestihän lapsiperheiden lukumäärä vaihtelee asuinalueilla. Teollisella tuotannolla, oikealla asenteella ja tahdolla tehdä laatua on mahdollista saada muutakin kuin parakkeja lapsillemme.


Virpi Slotte

Kehityspäällikkö, FT
Kiinteistöalan Koulutussäätiö
virpi.slotte@kiinko.fi


NEMO-hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä?  
 


Ei kommentteja: